Uusi päivä

Läsnäolon merkitys

Otsikolla on minulle moninaisia merkityksiä. Pohjois-Amerikan alkuperäisväestö ajattelee jokaisen päivän olevan uusi alku, uusi mahdollisuus. Mennyt on mennyttä.

Täällä Varsinais-Suomessa mennyt viikonloppu toi muistutuksen siitä, miten joillekin tässä elämässä ei tule enää uutta päivää. Naantalin tulipalossa läheisensä menettäiden tuskaa ja surua voi vain aavistella. Heille mennyt viikonloppu on kuin ajan vedenjakaja: ennen ja jälkeen. Surun sumussa uusi päivä tuntuu kaukaiselta rannalta, jonne ei ehkä edes halua. Mennyt tuntuu kallisarvoiselta, kaukaiseltakin. Miten hetkessä kaikki voi muuttua?

Miten voimme löytää sanoja, joilla lohduttaa näiden nuorten omaisia, ystäviä ja sukulaisia?
Joskus ei vaan löydy sanoja. Eikä niitä edes aina tarvita. Uskon läsnäolon voimaan, siihen, että voimme antaa toisillemme paljon ilman sanojakin. Usein suru tarvitsee kuulijan. Tai paikan, jossa voi antaa itkun tulla. Surulle on annettava tilaa.

Jokainen meistä saa elämältä silloin tällöin muistutuksia maanpäällisen elämän ajan rajallisuudesta. On inhimillistä, ettemme ajattele asiaa joka päivä. On päiviä, jolloin mietimme vain sitä. On päivä, jolloin tajuamme elämän olevan lahja. Miten sinä aiot ottaa vastaan uuden päivän tänään?

Oma uusi päiväni alkoi tällä ensimmäisellä blogikirjoituksellani ja rukouksella, jolla olen pyytänyt voimia läheisensä menettäneille. Itse uskon henkemme ikuiseen elämään. Sielun rakkaus ei koskaan häviä. Antakoon rakkaus sisällämme voimaa uuteen päivään. Ole läsnä hänelle, joka sinua eniten tänään tarvitsee, ja ole läsnä omassa elämässäsi.

Osanottoni Naantalin, Raision ja Turun surukoteihin.