Huijausta

Just joo.

Niin nopeasti tuo maailmankaikkeus ohjaa meitä.
Ihmettelin jossain vaiheessa iltaa eilen, että puhelimeni on hiljainen. Syy selvisi: ei yhteyttä verkkoon. Sekunnin sisällä ajatukseni kääntyivät liittymäyhtiöön, perjantaina heiltä tulleeseen kirjekuoreen, jota en avannut ja vielä saman sekunnin aikana sivistyneesti manailin: miksei tullut tekstarimuistutusta "hyvä asiakkaamme, laskusi on myöhässä"!? Syytin yhtiötä, juu.

Laitoin siinä saman tien meilin parille ystävälle, että vettä puhelimessa. Koodisanastoa, mikä paljastaa asian todellisen luonteen sisäpiirille. Opin tuon ilmaisun ystävältä.
Harkitsin myös meilin lähettämistä yhtiöön, mutta jokin sisälläni toppuutteli. Kaihersi.Onneksi.

Samana iltana 5-vuotias poikani tuli iltapalan ja pesujen jälkeen vielä sängystään vessaan. Vähän itkunsekaisin sanoin hän kommentoi: "Se on sun syy, että mä huijasin! Sanoin kaverilleni, että mulla on viisi Bakugania, eikä mulla ole kuin neljä. Ja se on sun syy, kun et ostanut."
Aha. Viikonloppuna kauppareisulla ihmettelin, kun anovat silmat katsoivat minuun ja pyyntö Bakuganista esitettiin. Minä en heltynyt. Nyt lapseni oli huijari ja syytökset kohdistuivat minuun.
Kertoessani hänelle, että hän oli itse valinnut sanovansa jotain, mikä ei ollut totta sillä hetkellä, että se on valehtelua. Samalla hetkellä lamppu syttyi päässäni. Bling!
Minä ITSE olin laittanut puhelimeni maksuaikaan pidennyspyynnön, ja unohtanut sen. Syytin ihan väärää puuta.
Sain hyvän keskustelun aikaan lapseni kanssa. Lupasin, että kohtaamme kaverin yhdessä ja lapseni saa kertoa totuuden.

On aina niin helppoa etsiä syyllisiä itsensä ulkopuolelta. Mitä meille on opetettu vastuukannosta? Kuinka usein me aikuiset syyllistymme valehteluun? Mikä saa meidät turvautumaan siihen? Onko omien valintojen seurakset niin vaikeita kantaa, että mieluummin osoitamme sormella johonkuhun toiseen?
Tunteet ovat oppaamme, olemmeko polullamme. Pienen pojan mieltä kaihersi omatunto. Missä vaiheessa elämää vaiennamme sen? Oman sisäisen viisautemme.

Oma sisäinen viisautemme on kuin pieni lapsi. Onko meillä aikaa kuunnella sitä hentoa, viisasta ääntä?

Olkoon tämä päivä yhtä valaiseva, myös sinulle! Ole kuulolla.