keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Tyhjä

Ystäväni lainasi minulle kirjan nimeltä Kutsu.
Alkutekstinä ollut runo pysäytti minut.
Miten hienosti ja osuvasti joku on ajatellut.

Hetkinä, jolloin oma pää on tyhjä ja ego huutaa, että jotain pitäisi tapahtua, tuntuu lohduttavalta lukea kolahduttavaa tekstiä.
Tuntea helpotusta, että joku osaa pukea houkutteleviksi ja kiehtoviksi sanoiksi ajatuksiaan, tunteitaan.

Se antaa luottamusta, että tyhjyys on vaihe ennen seuraavaa täyttymistä.
Odottaessani täyttymystä. Täyttymistä.

Kun tuntuu, että jokainen ponnistus
upottaa suohon syvemmälle.


Ja kuitenkin, osa minusta tietää, että olen oikeassa paikassa,
oikeaan aikaan.

Mieli luo asioista illuusion, harhan. 
Kunpa jo ymmärtäisin,
mielessäni ja sydämessäni,
että kaikki on tässä ja nyt.
Jopa tyhjässä päässä.


Laitan teille pohdittavaksi, nautittavaksi, luettavaksi Kutsun aloituksen, englanniksi, se kolahtaa alkuperäistekstinä minulle. Suosittelen, lukekaa myös kirja.


The Invitation  

Oriah Mountain Dreamer
Canadian Teacher and Author

 


It doesn't interest me what you do for a living
I want to know what you ache for
and if you dare to dream of meeting your heart's longing.

It doesn't interest me how old you are
I want to know if you will risk looking like a fool
for love
for your dreams
for the adventure of being alive.

It doesn't interest me what planets are squaring your moon...
I want to know if you have touched the center of your own sorrow
if you have been opened by life's betrayals
or have become shrivelled and closed
from fear of further pain.

I want to know if you can sit with pain
mine or your own
without moving to hide it
or fade it
or fix it.

I want to know if you can be with joy
mine or your own
if you can dance with wildness
and let the ecstasy fill you to the tips of your
fingers and toes
without cautioning us to
be careful
be realistic
to remember the limitations of being human.

It doesn't interest me if the story you are telling me
is true.
I want to know if you can
disappoint another
to be true to yourself.
If you can bear the accusation of betrayal
and not betray your own soul.
If you can be faithless
and therefore trustworthy.
I want to know if you can see Beauty
even when it is not pretty
every day.
And if you can source your own life
from its presence.

I want to know if you can live with failure
yours and mine
and still stand on the edge of the lake
and shout to the silver of the full moon,
"Yes."

It doesn't interest me
to know where you live or how much money you have.
I want to know if you can get up
after a night of grief and despair
weary and bruised to the bone
and do what needs to be done
to feed the children.

It doesn't interest me who you know
or how you came to be here.
I want to know if you will stand
in the center of the fire
with me
and not shrink back.

It doesn't interest me where or what or with whom
you have studied.
I want to know what sustains you
from the inside
when all else falls away.
I want to know if you can be alone
with yourself
and if you truly like the company you keep
in the empty moments.
 
© 1995 by Oriah House, From "Dreams Of Desire"
Published by Mountain Dreaming, 300 Coxwell Avenue, Box 22546, Toronto, Ontario, Canada M4L 2A0
Please click here for more information about Oriah's book.

 

maanantai 18. lokakuuta 2010

Toivotaan, toivotaan

Ajattelin, että on parempi antaa tunnekuohujen rauhoittua, ennen kuin kirjoittaa tänne mitään.
Katselin tässä taannoin tvKakkosen Homoiltaa.
Huh, mikä takapajula tämä Suomi vielä joissakin asioissa onkaan!

Minun suvaitsevaisuuttani koettelivat suvaisemattomat ihmiset.
Miten voimakasta onkaan halu tuomita toisia! Onko tekopyhyyttä se, että toisaalla ollaan niin kristillisiä, ja toisaalla niin suvaitsemattomia?

Minulle on päivänselvää, että me kaikki olemme samasta lähteestä. Kenelläkään meistä ei ole varaa tuomita toista. Eikö se ole itsensä ylentämistä? Siis jos alkaa tuomita ihmisiä sen perusteella, ketä he rakastavat?
Ei, anteeksi vaan Päivi Räsänen ja piispa Matti Repo, minä en suostu ymmärtämään kantaanne.

Nuorin lapseni kysyi minulta (pari päivää ennen tätä homoiltaa): " Äiti, mikä on homo?"
Kerroin hänelle: Hän on ihminen, mies, joka rakastaa miestä, ja haluaa olla parisuhteessa toisen miehen kanssa, samoin kuten nainen ja mies voivat olla parisuhteessa. Tai nainen ja nainen. Hetkeksi ilme muuttui vakavaksi ja surulliseksi:"Äiti, ne ei sitten voi saada lapsia?" Sanoin, että voivat adoption kautta. (minulla oli hieman laajentunut käsite siitä). " Ai, no hyvä!" hän sanoi ilahtuneena.
Hänen mielipiteensä oli, että kaikilla olisi oikeus lapsiin.

Maailmassa tarvitaan enemmän tekoja rakkaudesta, tuomitseminen ei auta ketään.
Tässä onkin itsellä vaikeuksia olla tuomitsematta noita rakkaudettomia ihmisiä, jotka näkevät homouden syntinä!

Onneksi ohjelmassa oli heitä, jotka puhuivat suoraan sydämestä.
Kiitos heille, aina on toivoa paremmasta maailmasta, kun ihmiset ajattelevat sydämellään.
Kiitos, arkkipiispa Kari Mäkinen, lausunnoista ohjelman jälkeen.

Ehkä vielä on toivoa.
http://www.youtube.com/watch?v=qubVo6cHAWw