Harjoitusradalla

On tämä elämä merkillistä. Ja ihmeellistä.

Kun on oikein kovasti pitänyt kiinni jostakin, ja sitten antautuu, -ettei tiennytkään sitä suurempaa merkitystä asialle - tapahtuu vapautuminen.

Minulle ihmisten palveleminen on sydämen asia. Tiedän, että se on tehtävääni.
Olen tehnyt sitä koko elämäni, tietämättä että kyseessä on Tehtävä.
Kun kokosin kylpyhuonekalusteita tai autoin kenkiä asiakkaiden turvonneisiin jalkoihin, en ajatellut oman roolini suurempaa merkitystä. Tai kun kuuntelin kiukkuisen asiakkaan vuodatusta siitä, että sanomalehti oli myöhässä.

Tiedän, että olin harjoitusradalla. Harjoittelin palvelemaan.

Olin onneni kukkuloilla keski-ikäisenä naisena aloittaessani työskentelyn toiminimellä, siihen kulminoituisi kaikki oppimani, elämästä ja palvelemisesta. Ajattelin, että intuitioni on hyväksyttävä nimitys käyttämälleni työkalulle. Intuitiivisesti löysin keinoja asiakkaille heidän vaikeuksissaan, rohkaisin ja kannustin, annoin työkaluja.

Vaan en tiennyt. Oli antauduttava, että palvelemiseni ei tapahdukaan näin.
Olin oppinut antamaan, en vastaanottamaan. Maljasta ei ammeneta, jos sitä ei välillä täytetä.
Nyt olen opetellut vastaanottamista: apua sosiaalitoimistosta, työvoimatoimistosta, ystäviltä, vanhemmilta, omilta lapsilta. Rohkeutta vaatii oman rampauttavan uskomukseni muutos. En ole uhri.

Olen luonut nämä tilanteet elämääni oppiakseni jotain itsestäni. Oppiakseni totuuden itsestäni.

Päästäessäni irti vanhasta uusia ovia avautuu. Harjoitusratani jatkuu.
Ihmeellisellä tavalla saan siitä valtavasti voimaa. Että minun ei tarvitse aina tietää.
Että voin olla oppilas elämänkoulussa. Ja luottaa elämään.

Rakkaus ja pelko

Olen ollut laiska ja toimelias. Laiska kirjoittamisessa.Toimeliaasti olen hoitanut asioitani järjestykseen. Urakka on suuri, mutta askel kerrallaan, kuten verokarhutäti neuvoi.

Olen miettinyt pelkoa. Miten se saa ihmisen käyttäytymään?
Toiset nauttivat pelosta, menevät oikein sitä kohti. Toiset pistävät päänsä pensaaseen, ettei tarvitsisi kohdata pelkoa. Minähän olen kiinalaisessa horoskoopissa jänis, kai se jotain kertoo.

Mitä sinä pelkäät tällä hetkellä? Mitä minä pelkään tällä hetkellä?
Sinusta en tiedä, itselläni on tunne...että juuri nyt, en pelkää.
Eräs meedio sanoi minulle joskus, siellä missä on rakkautta, ei ole pelkoa.
Se on totta.

Pelko syntyy egon harhasta. Kun ajattelen olevani kotoisin Lähteestä, rakkauden energiasta, niin pelko häviää. Mitä enemmän rakastan itsessäni olevia varjoja, rampauttavia uskomuksia eheäksi, sitä pienemmäksi pelko käy. Se häviää. Sillä ei ole voimaa.

Pelko on egon ja ihmistenkin käyttämä hallintaväline. Tälläkin hetkellä maailmaa hallitaan pelolla. Tiedät kyllä mistä puhun. Jos et, avaa sanomalehti tai tv. Ja jos haluat rypeä pelossa, hyppää iltapäivälehtien maailmaan.

Mitä, jos tänään käyttäisit uutisaikasi toisin, ajattelemalla rakkautta? Voisitko istua 5-10 minuuttia hiljaa ja ajatella: Siellä, missä on rakkautta, ei ole pelkoa.
Ajattele jokaista sinulle tärkeää ihmistä, olivatpa he lähelläsi tai henkimaailmassa, ja lähetä heille rakkauden ajatus.

Ajatuksen voima luo ihmeitä. Harjoittele rakkaudella.