Neuvoton

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sanotaan.

Elämäntaidonvalmentaja-koulutukseni, luonteeni, intuitioni ja elämänkokemusteni ansioista uskon, että minulla on potentiaalia tukea ja kannustaa muita ihmisiä.

Omassa elämässä tuntuu olevan pari asiaa, joiden kohdalla tuntuvat omat konstit loppuvan.
Minä tunnustan: olen neuvoton. 


Asia: Lapseni (nuorimman) isä, jonka kanssa en ole elänyt päivääkään yhdessä, jonka kanssa tuli suhteen loppu eteen ennen kuin suhde oikeastaan kunnolla alkoikaan. 
Välillä unohdan totaalisesti, että lapseni on saanut alkunsa miehen kautta, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Hän ei ole tekemisissä poikansa kanssa kuin 3- 4 kertaa vuodessa, hänen tahtonsa ja aikansa riittää juuri ja juuri tuohon, olen ymmärtänyt. 
Me olemme pojan kanssa onnellisia kahdestaan.
Meillä on hyvä tukiverkko. 


Sitten tulee eteen näitä päiviä, jolloin "perustuksia horjutetaan".
Isänpäivä.
Odotuksia, toiveita, askartelua eskarissa. Isälle.
Äitinä olen otettu siitä paneutumisesta, jolla tämä lahja on omin käsin luotu. Isälle. 
Monen tunnin kaunis työ. 
Ihastelen ja kehun lasta. Miten hienon lahjan hän onkaan itse tehnyt!


Isästä ei kuulu mitään. Isänpäivänä päätämme lähettää tekstiviestin.
Olimme pohtineet, jos hänestä ei kuulu mitään, kiireinen kun on, että jos poikani voisi viedä lahjan hänelle hänen työpaikalleen. Pikaisesti, tervehtisi vain sen verran, että saisi antaa lahjansa ja nähdä paljon odotetun isän reaktion.
Lyhyt vastaus tuli, hän ei ole töissä, huomenna ehkä.Piste.

Olin sanaton.
Ei mitään ehdotuksia, miten he voisivat tavata, edes sen verran, että lahja vaihtaisi omistajaa.  
Samaan aikaan oli selitettävä lapselle asia kauniisti.
Vaikka sisälläni kuohui tuhannen asteen tuli.  
Itkuhan siinä molemmilta vapautui.


Olen neuvoton.
Jokin minussa sanoo, että minun, siis minun on aina pidettävä mahdollista porttia auki isyydelle, että lapsi ja isä saisivat mahdollisuuden. Etten minä estä mitään. Että jos jonain päivänä tapahtuisi jotain, minkä vuoksi huomaisin, miksi piti sitä porttia kannatella lapsen edun vuoksi.

Jokin minussa huutaa: Tämä loppuu nyt!
Tietämättä miten.     
Tiedätkö sinä?