Puhdistautuminen

Tuntuu, että tämä vuosi on alkanut kohdaltani puhdistautumisen merkeissä.
Migreenipäivien päätteeksi, harvinaisempi vieras flunssa, iski kyntensä minuun topakasti.

Olen kokenut, että flunssasta pääsee parhaiten eroon perinteisillä lepo ja kuuma mustaviinimarjamehu -hoidoilla. Sairastaa, kun on sairas.

Mehua on nyt litkitty hunajalla höystettynä, ja johan flunssa ymmärsi lähteä muille maille.

En tiedä johtuuko petipäivistä vai Merkuriuksen perääntymisestä, mutta jotenkin olo on ollut kuin höyrykattilalla ilman höyryä. Tai oikeastaan, jos tarkemmin ajattelee, ilman vettä. Siis sellainen tyhjä. Liikkumaton. Sisäänkääntyvä. Kuiva.
Silloin helposti harhautuu ajattelemaan, että on jotenkin ansassa.

Itsensä kanssa. Olemattomien ajatuksiensa kanssa. Tyhjän päänsä kanssa.
Juuri kun on kuvitellut vuodenvaihteen tuovan filosofisen hienoja oivalluksia, joita voisi jakaa toisten kanssa.

Että onkin mennyt kaksi askelta taaksepäin, palannut lähtöruutuun.

Tabula rasa.


Se voi ollakin hyvä juttu. Puhdistaa mieli menneestä vuodesta.
Mahtuu sitten uutta sisään.
Vaihtaa puhdasta vettä siihen kattilaan, ettei aina niitä samoja asioita höyryttele
ja keittele.

Sisäinen kuivuus kun tahtoo näkyä ulospäin.
Tankkaa siis vettä!


(tähän filosofiseen puristukseen ja ohjeeseen on hyvä lopettaa. Olen armollinen itselleni, parempi mennä nukkumaan.)