Otan vastaan

Tänään ei ole ollut minun päiväni.

Tai oikeastaan tuntuu, että koko kuukausi on ollut omituinen.
Eilen illalla tuli aiheutettua kriisi ilmeisen temperamenttiselle "feisbuuk-kaverille".
Mies ei ymmärtänyt huumoriani. Eikä anteeksipyyntöäni.
Ja lemppasi minut yli laidan fb-paatistaan.

Aamulla löysin postilaatikosta eilen tulleen kuoren oppilaitoksesta.
Kuori oli niin ohut, että arvasin jo sisällön.
"Valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut teihin."


Tunne sisälläni oli jotenkin ristiriitainen. Harmitti, sillä olin jo inspiroitunut ajatuksesta oppia uutta.
Hyödyllistä. Suunnitelma vuodelle 2010 repesi siinä kirjekuorta avatessani palasiksi.
Samalla, hassulla tavalla, ajatuksiini pulpahti: No jos se ei ollut tämä mitä vuosi tuo tullessaan, niin mitähän se voi olla?  Vähän niin kuin tuolla yläkerrassa joku nyt hymyilisi, että niin sinä luulit tietäväsi seuraavan askeleen elämässäsi. Niin sinä luulit löytäväsi ystävän, joka sinua suojelee, sanoisi Tero Vaara tuosta iltahässäkästä. Ehkä.



Entinen työkaverini soitti eilen ja pyysi "terapiaa". Kuuntelin häntä ja huomasin, että puhelimessa itseltäni tulee usein myös jopa ihan fiksuja ajatuksia elämästä. Kuulin itseni sanovan
Se, mitä vastustat elämässäsi, lisääntyy.


Tämä ajatus tuli mieleen, kun olin avannut kirjekuoren. 
No niin, otetaan tieto vastaan. Ilman vastustusta.

Enkä vastustanut illalla sotkua, mikä oli seurausta yht´äkkisestä innostuksestani tehdä pakastemarjoista ja soijamaidosta smoothieta. Hunajakökkäre sekoitti kyhäelmäni sananmukaisesti seinille. Vaatteista puhumattakaan.
Näin sitä väriä tuli elämään, mitä tuossa pari päivää sitten tilasin.
Ilman vastustusta.
Otetaan vastaan vaan!