maanantai 20. syyskuuta 2010

Tilauksia

Olin elämäni ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Erkki Lehtirantaa, suosittua henkistä astrologia, journalistia, muusikkoa, kouluttajaa.

Minuun hänen ajatuksensa upposivat yhtä kevyesti kuin olisin syönyt Fazerin Sinistä.
Herkkua alusta loppuun.
Taas yksi esimerkki miehestä, jolla on sydämen viisautta. Heitä on ilmaantunut polulleni, kuin hetken valaisten tietäni  eteenpäin.
Antaen luottamusta ja toivoa. Matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta, jossa merkitystä on ihmisellä, sillä mitä hänen sydämessään on.

Ajatuksen voimasta hän puhui pysäyttävästi. "Jokainen ajatus on universumille tehty tilaus".

Niin.
Jos sinun olisi kirjoitettava ylös jokainen ajattelemasi ajatus, minkälainen sepustus siitä tulisi? Yhden päivän ajalta.
Olisiko se kaunista luettavaa? Vai kenties jotain ihan muuta? Minkälaista tilausta sinä lataat joka päivä universumiin?

Minulla on tällä hetkellä menossa ajatusvoimalause: Kaikki on mahdollista!
Jos huomaan, että edes alkulauseen verran meinaan mennä miinuksen puolelle, peruutan ajatuksen, ja tietoisena ajattelen: Kaikki on mahdollista!

Kuulostaa helpolta. On kuulkaa vaatinut vuosien harjoittelun.
Tästä minä olen ennenkin kirjoittanut.
Että kuuntelehan itseäsi, mitä sinä olet tilannut elämääsi?




 

5 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Jatkaisin tuota vielä hieman,
"Jokainen ajatus ja jokainen valitsemamme tunne, ovat tilauksia universumille."

Olen sitä mieltä, että valitsemme aika usein myös tunteemme ja että ne vasta ovatkin voimakas tilaus.

Niiden sisällöstä emme vain aina ole tietoisia. Ajatus kun on niin helposti manipuloitavissa minämme toimesta...

Leila Anipuro kirjoitti...

Kiitos Jukka! Kumpi sinusta synnyttää kumman? Ajatus tunteen vai tunne ajatuksen? Vai onko tämä kyselyni samaa linjaa kuin kysymys: Kumpi oli ennen kana vai muna? Itse kallistuisina ajattelemaan, että ajatus on kaiken pohjana ja se ikäänkuin ruokkii tunnetta, valitsemaamme suuntaan. Rauhaan tai raivoon, tai jotain siltä väliltä.

Sitä egon manipuloivaa puolta hillitsen juuri näillä voimalauseilla, joilla pyrin rakentamaan alitajuntaani "uuteen uskoon". Siellä kun tahtoo olla kaikenlaisia uskomuksia, jotka estävät ja rajoittavat kasvuani ihmisenä. Tuo "Kaikki on mahdollista" voi kuulostaa mahtipontiselta, omalla kohdallani kuitenkin ajattelen olevani tilanteessa, jossa haluan pitää kaikki maailmankaikkeuden portit avoinna kaikelle hyvälle ja mahdolliselle. Että mieleni, sydämeni, kehoni ovat valmiita vastaanottamaan asioita mukavuusalueen ulkopuolelta. Että muistaisin olevani rajaton sielu, Rakkaus. Kuten kaikki muutkin täällä olevat.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kysymys! Kumpi on ensin?
Ajatellaanpa asiaa... ;)

Luulenpa, että useimmiten tunteet syntyvät ajatuksen jälkeen, joskus huomaamatta ja joskus tuntuu että haluan paisutella tunteita ja teen sen silloin jopa tietoisesti.

Tavallisimmin en kuitenkaan varmaan huomaakaan, miten oma ajatukseni on aikaansaanut tunteen, josta sitten saatan syyttää muita.

Kirkkaimpina hetkinäni olen tietoinen ajatuksen ja tunteen yhteydestä ja totean itsekseni "Rauhoitu Jukka, se on vain ego joka rimpuilee." Rimpuilee saadakseen aikaan tunneryöpyn jotta saisi taas korostettua itseään.

Paras rauhoittaja egolle ja mielelle on sydän, tai jokin jota kutsumme sydämeksi. (Voisi olla yhtä hyvin tietoinen mieli tai sielu tai jotain...)

Kun oppii aidosti kuuntelemaan sydäntään ja uskoo siihen saa helpoimmin kipuilevan mielen ja egon rauhoittumaan.

Paulo Coelhon Valon soturissa käsitellään mielestäni samaa asiaa hiukan eri termeillä.

Leila Anipuro kirjoitti...

<3 Paolo Coelho...luen juuri hänen elämäkertaansa. Miten minuun uppoavatkaan hänen sanansa! Ja ps. Jukka, mainitsen tässä nyt erikseen myös sinut valonnäyttäjänä, sillä on ollut ilo kohdata sydämellä ajatteleva suomalainen mies :) täällä blogimaailmassa. Valat minuun uskoa, että "kaikki on mahdollista" !

Jukka kirjoitti...

Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

Sydämellä ajattelun voisi sanoa olevan myös nautiskelua, sillä siitä saatua hyvää oloa on vaikea verrata mihinkään.