maanantai 23. elokuuta 2010

Rokotuspainostusta

Kävin viime viikolla nuorimman lapseni 6-vuotisneuvolassa.
Etukäteen jännitti, sillä viimevuotinen käynti ei jättänyt positiivista oloa. Minä kun kieltäydyin lapseni rokottamisesta.
Hankin tällä kertaa lisätietoa rokotusten haittavaikutuksista, valmistauduin puolustamaan näkemystäni. Viime kerran hyökkäys näkemystäni kohtaan tuntui asiattomalta.


Hups, ilman mitään esittelyitä nuori naishenkilö lykkäsi paperin poikani eteen ja pyysi häntä piirtämään samat kuviot viereen. Lyhyt kysymys minulle: Miten teillä on mennyt?
Vastailin parhaani mukaan, koettaen samalla keventää tunnelmaa, sillä taustalla istuvan terveydenhoitajan (sen, joka syyllisti minut vuosi sitten) kehonkieli vaikutti viestivän hiukan jännittyneisyyttä.


Kysymykseen, onko teillä jotain huolia, poikani vastasi: Viime viikolla meidän vessanpönttö oli rikki, se painnallusnappula siis.


Että siinä teille vastausta.

Peruskuviot menivät hyvin, painon mittaus, pituus, näön tarkistus.
Sitten tultiin kysymykseen: Entä ne rokotukset?
Sanoin kiitos ei.
Niin, että sinä et sitten ole muuttanut kantaasi, aloitti terveydenhoitaja. Se on vaan niin, että valitettavasti näitä tauteja ei tuolla kannalla saada koskaan tästä maasta loppumaan.
Ennen kuin hän pääsi taas syyttelyn linjalla jatkamaan, keskeytin ja sanoin, juu, kuulin tuon jo viime vuonna.
Vastasin, että kumpikaan heistä ei voi taata, että noista rokotteista ei tule juuri tälle lapselle sivuoireita. Ja jos jotain tulisi, vakavaakin, niin mikään ei korvaisi menetettyä terveyttä eikä  muutakaan, sillä lääkeyhtiö luistaa vastuusta mainitsemalla sivuvaikutukset rokotteen tiedoissa.


Terveydenhoitajan kommentti oli maininta tutkimustuloksista koskien maita, joissa kaikki rokottamalla on saatu tauteja häviämään. Kysyin:  voidaanko todistaa, että rokotus on ollut ainoa syy tautien häviämiseen? On olemassa tutkimuksia maista, joista ei ole pakkorokotuksia, eikä myöskään kuolintapauksia ko.taudeista. Terveydenhoitaja pyöritteli silmiään ja sanoi, ettei hän ole koskaan lukenut tuollaisista tutkimuksista.

Sain kokea melkoista painostusta, ja vielä kysymys: Nyt ei sitten rokoteta, vaikka täällä on MPR antamatta? Sanoin edelleen, että kiitos ei.

Huh. Sanoin, että onneksi Suomessa saa valita, ottaako rokotuksen vai ei, vaikka se ei aina siltä tunnu. Yhteiskunta ja media ovat esimerkiksi sikainfluenssarokotteen kohdalla olleet melko yksisuuntaisia: kuolet, jos et ota rokotusta. Joukkohysteriaa luotiin kovalla painostuksella ja pelottelulla.
Huh. Kuinka moni ihminen sai tiedon mahdollisista haitta/sivuvaikutuksista ennen rokottamista?
No nyt ollaan ihmettelemässä, mitä kaikkea noistakin on seuraamassa. Narkolepsia taitaa olla vain jäävuoren huippu.


Oletko koskaan pohtinut, miksi näitä rokotteita luodaan?
Onko mielessäsi käynyt, että yksi syy on se, että aikuisten poissaolot työelämästä tulevat yhteiskunnalle kalliiksi? Jos lapsi sairastaa, kuka hoitaa häntä kotona? Tässä tehoyhteiskunnassa ei ole aikaa sairastaa. Rokotteet kehiin, jotta vältytään turhilta sairauslomapäiviltä.

Valitettavasti harva saa tietoa näistä vaaratekijöistä. Yksi rohkea äiti on noussut julkisuuteen. Hänen lapsensa kuoli Calmette-rokotuksen aiheuttamaan tuberkuloosin jälkitilaan. (Nelosen Uutiset 22.8.2010) Hän on nostamassa syytettä THL:ää vastaan.

Suomen neuvolajärjestelmä on perusajatukseltaan hyvä. Miksi vaan on niin vaikea saada sitä ajantasalle näiden rokotusten haittojen suhteen? Miksi lääkefirmat sanelevat tahdin?



Tätä pohtii, jälleen kerran, tämä täällä. 











4 kommenttia:

Hanna Sormunen kirjoitti...

Huh mitä painostusta! Onneksi kestät sen. Keramiikkaopettajnikaan ei rokotuta lastaan ja ei itseasiassa enää käy koko neuvolassa, mutta se on jo toinen juttu. Itsekin olen hieman miettinyt koko neuvolassa käynnin järkeä sen jälkeen kun oliko se nyt kolmivuotisneuvolatarkastuksessa (huh mikä sana!) tyttäreni ei suostunut puhumaan ulkomaalaisperäiselle mieslääkärille kun hän näytti muumin kuvaa, hän käski tulla uudelleen parinkuukauden päästä vaikka koputtelin miehen ovelle kun aulassa kolmevuotias pulputteli leluille minkä ehti. Noo, ei tullut käytyä vasta kuin nelivuotistarkastuksessa. :)
Nelivuotistarkastuksessa sitten odotteli terkkari jo R-kirjainta ja sanoi että jos ei 5-vuotiaana vielä ole ärrää, niin se on sitten lähete johonkin terapiaan. HUH HUH. Ei ole vielä ärrää kuulunut mutta en lähde mihinkään terapiaan kiikuttamaan. Tulee vaan traumoja siitäkin.

Pilviharso kirjoitti...

Jo muinovuosina eräs perhe "rokotutti" lapsensa homeopatialla - ja sai oikeesti tapella asiastaan neuvolatasolla. Asia ei siis ole muuttunut mihinkään.

tyttötiimi kirjoitti...

Teillä on pelokas ja kurja neuvolantäti, joka ei uskalla kohdata vanhempia ja kunnioittaa heidän näkemyksiään.Itse yritän pysyä kaukana näistä painostavista pelottelijoista.

Useinhan juuri rokottamattomien vanhemmat ottavat erityisen hyvin selvää asioista eivätkä lukeudu kastiin "tehdään näin kun on aina tehty". Helppo tapa olla miettimättä mitään kun kaikki on ajateltu valmiiksi.

Oma kokemus on, etten lähtenyt mukaan keskusteluun. Se on aika turhanpäivästä sellaisten ihmisten kanssa , jotka jyräävät sinut oli asia niin tai näin. Nyt kun lapsi on 2,5 vuotta en koe olevani minkään painostuksen kohteena neuvolassa. Täytyy vaan muistaa olla valppaana, ettei sijainen lyö piikkiä pyllyyn heti ovesta sisään mennesssä.

Eniten harmittaa se, etteivät terkkarit kysy vanhemmilta saako laittaa rokotuksen sillä nehän ovat Suomessa vapaaehtoisia.Aina pitäisi pyytää lupa rokotteeseen. Neuvolalla on myös muita tehtäviä kuin piikittäminen.

Tsemppiä olla vahvasti omilla jaloillaan asian suhteen.

Leila Anipuro kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, lämmittävät mieltä! Ehkäpä asenteet neuvoloissakin muuttuvat pikkuhiljaa, tiedon lisääntyessä, näin toivon.