Olen osallistunut kesäyliopiston kurssille, aiheena ihmisen anatomia ja fysiologia.
Yhdella luennolla esitettiin kysymys, milloin ihmisen tietoisuus päättyy, loppuu.
Luennoitsija sanoi kysymyksen olevan hyvä ja päätyi tarjoamaan vastauksena kuolemaa.
Olin siinä vaihessa niin täynnä uutta tietoa aivojen rakenteesta ja verenkierrosta, että omat ajatukseni löivät tyhjää. Vasta poistuttuani luennolta, alkoi kysymys iskeä tajuntaani.
Minusta tietoisuus EI pääty kuolemaan.
Arvelin, että minulla on lääketieteestä poikkeava näkemys, joten päätin kysyä asiasta vähän lisää.
Oikeastaaan minua kiinnosti luennoitsijan oma näkemys. Heitin kysymykseni: Jos tietoisuuden ajatellaan päättyvän kuolemaan, niin miten selittyy, että hypnoterapian avulla on hoidettu ihmisiltä sairauksia, joiden alkuperän syy löytyy menneistä elämistä? Tai että ylipäätään ihmiset ovat pystyneet kertomaan tilanteista menneissä elämissä?
Minulle tarjotttiin vastausta, miten lapsuuden muistot voivat purkautua ulos jollakin tietyllä kimmokkeella. En tarkoittanut lapsuuden muistoja, vaan aikaisempien elämien.
Luennoitsija sanoi olevansa skeptinen, ja että ei osaa vastata.
Tietoisuus, mielenkiintoinen asia.
Itse uskon vahvasti jälleensyntymiseen ja mietin, että jokaisen elämämme elämän kuviot ovat tallentuneet ikäänkuin kovalevylle. Kuoleman hetkellä ne arkistoituvat ja kun aika koittaa uudelle matkalle maanpäälle, saamme ikäänkuin uuden, tyhjän cd:n täytettäväksi. Me emme käytä kuin pientä osaa siitä kapasiteetista, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan, että se kaikki tieto olisi koko ajan käytettävissä. Muistijäljet ovat kuitenkin mahdollisia.
Itse olen pohtinut erilaisia mieltymyksiä esimerkiksi erilaisiin ruokiin, paikkoihin maailmassa, vaatetyyleihin tai kultturimieltymyksiin. Onko itselläsi jotakin tiettyjä maita, joita rakastat? Tai päinvastoin? Joku paikka, mihin et matkustaisi mistään hinnasta, vaikka siihen ei olisi mitään järjellistä syytä? Tai mihin päin maailmaa ruokamakusi vie? Itse ajattelen, että nämä voivat olla muistojälkiä menneistä.
Tietoisuus mahdollistaa muistijälkien siirtymisen.
Ikuisen sielun olemassaolo. Hengen olemus. Eikö näistä synny tietoisuus?
Wikipedia määrittää tietoisuuden näin:
Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään.[1]
Luennoilla saamani tiedon lisäksi olen oppinut enemmän ja enemmän ihmettelemään tätä huikeaa kokonaisuutta nimeltään ihminen. Miten hienosti kehossa pienetkin yksityiskohdat on suunniteltu ja miten kaikki toimii yhteisen hyväksi! Wau, mikä kulkupeli minulle onkaan annettu!
Kyllä tämä Ferrarin hakkaa mennen tullen.
Tietoa ja tietoisuutta lisäten elämän ihmeellisyyksiä ihasteleva matka jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Mielenkiintoisia mieit taas. Olen samoilla linjoilla kanssasi, tietoisuus jatkuu. Rakkaan menetys - toiselle puolelle siirtyminen - on niin iso juttu, että kaikki oljenkorret ovat silloin käytössä. Onneksi oma maailmakuvani oli jo mikä oli siinä vaiheessa, kun Lapseni lähti.
Just eilen mietin ystäväni kanssa tätä kuviota. Että herääkö sitä taas yhden kerran ja huomaa, että näin nopeasti tämä meni, tässäkö se oli. Vaikka täällä takutessa joskus tuntuu, että pitkä on elämä.
Menin vähän postauksesi faktapohdinnosta syrjään, mutta tämä onkin oman sydämeni tuntua.
Ja onko niin, että kuolema vain on ihmiselle mysteeri. Ei kai täällä muuten jaksaisi.
Mitäpä jos tietoisuus ei olekaan vain yhden sielun matkallaan keräämä muistijälki vaan kaikkien yhteinen kokemus?
Ajatteletko että jälleensyntymä on saman yksilön matkaa, vai että se mikä kiertää sulautuu osaksi isoa merta tämän jälkeen?
Kiitos ystävät jatkoajatuksistanne! Niin, Pilviharso, aika on aina niin kiehtova käsite. Miten aika tuntuukaan kiirehtivän silloin, kun se saisi pysähtyä, vähän kuten Suurlähettiläät laulaa "Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää..." Ja joskus tuntuu, että minuutista eteenpäin selviäminen tuntuu ikuisuudelta.
Ajattelen myös niin, että onneksi meillä nollataan tuo alku tullessamme tänne maan päälle uudestaan...jos muistaisimme kaiken jo eletyn tai tietäisimme, mitä edessä on joku voisi jättää tulematta. Olen myös ajatellut, että joskus voi ajatella keskenmenoa kyseisen SIELUN kannalta, että tietoisuus tulevasta elämästä, omista valituista oppiläksyistä voi vaikuttaa niin hurjalta, että sielu päättääkin palata takaisin kotiin, ehkä kerätäkseen lisää rohkeutta uuteen hyppyyn. Tai, ehkä jonkun sielun tehtävä on valmistella polkua toiselle.
Jukka, kyllä jotain kollektiivisuutta on myös tietoisuudessa. Ajattelen niin, että meissä jokaisessa on pala "alkumerta", ja ainakin viimeisen maanpäällä vietetyn matkan jälkeen yhdymme yhteiseen mereen.
Iloisena navigoiden yhteisen rakkauden alkulähteelle, toivon.
Hei! Itsekkin olen miettinyt ihmisen tietoisuutta. Uskon myös, että tietoisuus jatkuu eikä se pääty fyysiseen kuolemaamme. On monia todisteita ihmisesistä jotka muistavat menneistä elämistään ja nämä tiedot ovat osoitettu paikkaansa pitäviksi. Siksi asia vaikuttaa minusta itsestään selvältä. Harmi, että luonnoitsija on ollut tapauksessasi ehkä hieman ahdasmielinen. On hyvä heittää vasta argumentteja.
Kiitos Hanna kommentistasi! Onneksi luennoitsija oli sympaattinen herra, ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin varmasti jatkanut keskustelua lisää.Minusta on ihana herättää ajatuksia niissä ihmisissä, joille nämä pohdinnat ovat vieraita. Taitaa olla niin, että tieteiden parissa ei niin "uskalleta" luottaa sielun ikuisuuteen...Hei, satuin katsomaan eilen illalla alkua uudesta Nelosen ohjelmasta "Drop Dead diiva", jossa sielu siirtyi heti uuteen elämään, käytyään Taivaan porteilla, sai kumppanikseen suojelusenkelin, joka mainitsi heti alkajaisiksi: Muistot siirtyvät sielun mukana.
Mielenkiintoista, että amerikkalaiset sarjat yhä enemmän tuovat esiin näitä ei niin kaikkien hyväksymiä asioita.
Lasten elokuvissa myös. Ehkäpä pikkuhiljaa asenteet muuttuvat.
Toiveikkaana <3
Lähetä kommentti