Koettelemuksia

Ajatukset ei pysy oikein raiteillaan. 

Minusta tuntuu, että lääketiede on päättänyt valloittaa elämäni. Lääketieteen perusteiden opiskeluni lisäksi omien vanhempien tilanteiden kautta on tullut tutustuttua moniin eri lääketieteellisiin termeihin. Luin lukiossa latinaa, mutta niillä taidoilla ei enää kovin pitkälle pötkitä.
Onneksi internet auttaa diagnoosien selkokielentämisessä.

Isän koettelemukset jatkuivat, eräiden tulehdusepäilyiden takia hänelle tuli siirto kuntoutuksesta keskussairaalaan ja sieltä siirto terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa sitkeä ripuli alkoi viedä voimat, yöunet ja teki olon todella tukalaksi. Kun syytä ei löytynyt viljelyistä, antibioottikuurista ja tilannetta vaan ihmeteltiin, minulle tuli intuitio isän saamasta ruuasta. Hänellä on laktoositon ruokavalio, ja kas kummaa, se tieto oli jäänyt johonkin matkan varrella! Ei ihme, että suolisto sekaisin.
Jälleen kerran turhaa tuskaa isälle.

Toivuttuaan siitä, innokas mies oli valmiina kuntoutukseen. Ehti sinne päiväksi ja iski keuhkoveritulppa. Pelästyimme kaikki, jälleen kerran.

On voimaton olo, kun tuntuu, että pienikin virhe hoidossa kertaantuu moninkertaisena potilaalle.
Omaisten harteille jää mielialan kohotus, kyllä sinä tästä vielä nouset. 
On sydäntä riipaisevaa kuunnella isän pieniä toiveita, kun elämän toiminnot ovat  "hälytysnapin" päässä. Kuuleeko kukaan? Tuleeko kukaan auttamaan?
Ja isä ei ole hätänsä kanssa yksin.


Kuten sanottu, terveydenhuoltojärjelmässämme on hyvää ja huonoa.
Joskus riittäisi vain se, että potilas tuntee olonsa nähdyksi ja kuulluksi.
Tunne siitä, ettei ole sängyn jatke. Diagnoosi paperilla. Että on ihminen.


Kenellä on aikaa potilaalle? Muistan aikanaan poikani onnettomuuden jälkeen ollessani sairaalassa hänen vuoteensa äärellä ja päivittäin ohjelmaan kuului lääkärikierto. Itselle tuli semmoinen huonekaluolo, että ympärillä puhuttiin poikaani koskevia asioita, jotka kuulin, mutta silti olin kuin sängyn jatke. En keskustelussa mukana. Ymmärrän, että kierron tarkoitus on jakaa tietoa potilaan tilasta kollegoiden ja hoitajien kesken.  Silti. 


Kiire sairaaloissa tuntuu vaan pahentuneen.

En jaksa oikein uskoa, että vaalien jälkeinen elämäkään toisi asiaan muutosta.
Ehdokkaat voisivat käyttää vaalikiertueaikansa olemalla viikon sairaalassa, viikon päiväkodissa, viikon koulussa, viikon palvelutalossa jne. Tutustumalla suomalaiseen arkeen, paikkoihin mihin heidän päätäntävaltansa vaikuttaa.


No niin ajatukset karkailevat. 
Pidä huolta itsestäsi tänään!